keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kaupan rakennusvaiheita

Kaupan rakentaminen alkoi lauantaiaamuna 21.2. Takana oma osuus Rintamamiestalo 20. rakentamisesta ja hyvä vauhti tuntui jatkuvan. Paremman tekemisen puutteesta tai oikeastaan oikeiden asioiden välttämiseksi tuli mieleen, että Annen Sulevihan se tarvitsee kauppatalon. Jospa sitten saisi tehtyä ne tilatut hyllytkin sinne. Käsi piirsi hesarin nurkkaan, sudokun viereen hahmotelmaa talosta. Onhan se aikamoinen riski tehdä toiselle kokonainen talo, mutta ystävän tuntien, en kokenut tässä vaiheessa siinä olevan mitään ongelmaa. Kauppa piti saada rakentaa, meni sitten syteen tai saveen.

Ja tuumasta toimeen. Pajalla oli varastoituna yksi täysi 6mm vaneri (120x240cm). Kaupan mitat asettuivat sen mukaan, mitä vanerista saisi riittämään.

Vaneri sai kyytiä. Talon runko, lattiat, alakerran katto ja portaat valmistuivatkin ennätysvauhtia samana päivänä. Tämähän valmistuu keskiviikkoon mennessä.....niinpä.


Ei mennyt niin. Kaikenlaista 1:1 pakottavaa tekemistä ja talo eteni tuuman vasta seuraavana tiistaina, jolloin alkoi jo epäilyttää koko touhu. Kannoin keskiviikkona rungon autoon ja vein sen kerhoon Annelle näytille. Anteeksi kovasti, mutta tällaista ajattelin..... Itkut siinä vaihdettiin puolin ja toisin mutta rakennus sai hyväksynnän. Tämän enempää Anne ei sitten saanutkaan nähdä ennen luovutusta. Halusin yllättää. Miksi?.... No siksi, että säilyy tietynlainen vapaus lopputulokseen. Jos en olisi luottanut vaistoon, vaan kysellyt jatkuvasti, miten laitetaan, olisin yrittänyt turhaan miettiä tarkoittiko "juu hyvä" hyvää vai juu ihan hyvä...en kehtaa sanoa..ihan kivaa.



Ensimmäisenä valmistui varaston seinät. Niissä on voimapaperia, pahveja ja mäntypuuta. Lattia on, niinkuin kaikissa muissakin huoneissa tammea. Tosin vähän eri tavalla pintakäsiteltynä. Tässä tilassa värjättynä tummalla petsillä


 Kaupan lattia




Krumeluurin tapetin ja punaisen tapetin lisääminen tuntui alusta asti oudolta. Laitoin ne kuitenkin jostain kummallisesta syystä. Eivät tulisi näkymään juuri ollenkaan tavaroiden takaa..hyvä niin. Niissä on kuitenkin täydellisesti ne Sulevin värit, joista oli puhetta jo edellisenä kesänä vierailulla Sinebrychoffin museoon.




Yläkertaan tuli privaattitila ja konttori. Laitoin väliseinän, mutta vain heikosti kiinni, joten voihan sen ottaa pois. Hän sitten sisustaa sen mieleisekseen ja kuten parhaaksi näkee. Tässä vaiheessa saan jo viestejä, miten tulee näkyjä Sulevista istumassa konttorin pöydän äärellä tilikirjoja selailemassa. Aivan ihanaa...taloa eletään jo nyt.



Konttorin ovi tuotti kovasti päänvaivaa. Printtasin piirustusheitin kalvolle sanan konttori ja laitoin sen kahden pleksin väliin. Käsittelin puuosat ja vasta sitten kokeilin ovea aukkoonsa. Juu ei. Teksti on aivan liian pientä ja ei näy mihinkään. Kalvoa ei saa enää pois hajoittamatta koko ovea ja uuttakaan ei tee mieli tehdä. Sain hyviä neuvoja ja suihkutin toiselle puolelle ainetta, joka teki siitä matan. Teksti on edelleen liian pieni, mutta näkyy.

Tässä vaiheessa tein päätöksen, että kaikki, mikä menee pieleen...menee pieleen. En korjaa. En myöskään ala pipertämään mitään. Tyyli säilytetään alusta loppuun. Kaikki on tehty vähän sinnepäin. Tämä ei ole talo, joka olisi teknisesti tehty ajalla ja ajatuksella. Ei. Tämä on ronski, ja jotenkin se hengittääkin näin paremmin.




Aika monta asiaa sitten menikin pieleen. Kiinnitin liimaamalla, nauloilla ja ruuveilla talon kasaan. Yläkerran lattian kiinnitys pystyseinään....oi voi... meni väärälle puolelle lyijykynämerkkiä. Eli on ihan vino koko lattia. Sellaista sattuu...En korjaa. Onhan hyvä, ettei ole tilaustyö. Kuvassa näkyy myös oikealla seinä, jonka piti erottaa puotipuksulle oma huone. Ovenkin tein, mutta liian matalan. Lopuksi jätin koko seinän pois ja asensin kaiteen. Näkyy koko tila paremmin ja mahtuuhan siihen vielä patja pojalle.



Etuseinän suunnittelua. Ikkuna tuohon...ei... kolme ikkunaa...ei neljä...saranat....ovityyppi..ikkunan muoto...Tämän pähkäilyyn sain kulumaan todella paljon aikaa. Googlen kuvahaku kuumana erilaisia vaihtoehtoja. Lopullisia päätöksiä tein mutta lopputulos ei sitten vastannutkaan niitä. Melkoinen sekamelska.



Ikkunat ( joiden tekemiseen meni saman verran aikaa, kuin koko taloon) tein polykarbonaatti levystä, puusta ja pahvista. Ulkopuolelta ovat vähän hassut ja siinä vaiheessa, kun olisi vielä pitänyt ne pienet kulmaraudat laittaa, meni hermo totaalisesti. Näillä mennään. Eli vain yksi lasi. Talvipokat on vaikka varastossa.




Ihan riittävän hyvältä näyttää. Ainakin sisäpuolelta. Annelle jää verhojen, tankojen ja ikkunalautojen laitto...jos tuntuu tarpeelliselta. Keskimmäinen kuva valmiista talosta. Alempi vielä työkuva, josta puuttuu ympäryslistat.


Sivuseinän ylä-ikkunan ja kaupan taka-ikkunan jätin irrallisiksi. Enemmän kuvakulmia taloon. Tuppaavat vain jäämään pöydälle lojumaan ja sisältä otettuja kuvia katsellessa vasta huomaa, ettei ole muistanut laittaa ikkunaa takaisin.


Ulko-oven eteen piti ehdottomasti saada suoja-ovet. Pyörittelin noita tukipuita monella tavalla. Lopulta intuitio sanoi, että näin päin . Jälkikäteen kovasti arvostamani iäkäs rakennusmestari näki kuvan suljetusta ovesta ja kysyi heti, olinko asettanut sisäpuolelle tukipuut ja miten. Näytin kuvaa ja sain hyväksyvän nyökkäyksen. Juuri näin. Ihmettelin, olisiko sillä ollut väliä, hän totesi, että tietysti. Näin päin rakenne tukee saranaa. Voi sitä hyrinää onnistumisesta.



Alkuun ovet olivat tummaksi petsatut, mutta jostain kuvasta inspiroituneena ne saikin keltamulta värin. Ihan on oikeaa keittoväriä. Side-aineen kanssa ei onnistunut, joten maali hilseilee pölyksi jo nyt. Mutta niinhän ne tekee oikeissakin taloissa.





Varsinaiset kaupan ovet suunnittelin niin, että toinen olisi kapea ja toinen leveä. Kuten näkyy...ihan on samanmoiset molemmat. Kahvan tein paremman puutteessa korunosista. Piti vielä laittaa rautatappi toppariksi ja lukoksi, mutta jäi....jäi paljon muutakin.

Varaston ovi ....No sellainen...varaston ovi.




Katon tekovaiheista ei ole kuin pari kuvaa olemassakaan. Takaosassa on rimotukset ja niiden päällä tervapaperi. Tämän kaiken peittää vielä pelliksi naamioitu kattovaneri,




 Sokkelin kulmiin ja vähän sinne väliinkin sahasin punaisesta graniitista kivijalkaa.


Välit rappasin kevytbetonilla ja värjäsin.

Tuuletusaukkoja tein neljä. Kaksi molempiin päätyihin. Aukko on sahattu vanerin läpi. Taustalla musta pahvi, jonka päällä verkko ja puurimat.

Ulkorappuset pinnoitettu myös kevytbetonilla. Pohjana vaneri.


No johan tästä tuli pitkä tarina. Kaikista työvaiheista ei tullut otettua kuvaa ja rakennusvaiheeseen liittyy monta ajatusvirhettä, joita en viitsisi muistella. Ainakin tuo laudoitus, rännit ja syöksyt, vintti ja lopullisena murheenkryyninä ne kaupanhyllyt. Mutta pähkinänkuoressa se oli tässä. Aikaa sain kulumaan nelisen viikkoa...niin sen neljän päivän sijaan, mutta kannatti. Talosta tuli hurjan hieno. Ihan kaikkine vikoineenkin. Aivan mahtavaa saada jatkossa seurata, minkälaisen elämän se Annen ja Sulevin matkassa saa.

4 kommenttia:

  1. Kerrassaan riemullinen rakennustarina, vaikka niitä tuskiakin on ollut...

    VastaaPoista
  2. Tässähän alkoi elää mukana takautuvasti talon teon vaiheissa.

    VastaaPoista
  3. Oi, projektikuvat on mahtavia, minulla ei ikinä ole muistia tai kärsivällisyyttä ottaa niitä, mutta kyllä niistä on niin paljon iloa!

    VastaaPoista
  4. Ei tätä voi kuin hämmästellä ilman sanoja... Aivan mielettömön upea <3

    VastaaPoista