sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Rintamamiestalo nro 1




"FENIX"
Marraskuun illassa tuuli tarttuu räystään kulmaan ja ravistaa....
aivan kuin koko talo värisisi loppusyksyn vilusta.
Ikkunaan jäänyt verho roikkuu alakuloisesti
ja hämähäkki kiinnittää sitä seinään.
Yläkertaan menevissä rappuissa tanssii pölyneito
silloin kun auringon säteet osuvat ikkunasta siihen.
Aika on ensin hidastunut, muuttunut harmaan kautta mustaksi ja
sitten seisahtanut.
Mutta talopa tietää jo...
Se on säilyttänyt kaikki kuvat, kirjat ja muistot, koko eletyn
elämän se on pitänyt sylissään ja hellinyt sitä - tietäen,
että jonain päivänä se kuulee kuistille nousevat surumieliset,
mutta päättäväiset askeleet ja tuntee kaiteellaan voimakkaan,
elämän kovertaman, mutta lämpimän käden...

Näin sykähdyttävästi Anne Vesterholm kirjoitti
talostani Tampereen Verkarannan näyttelyyn.
Kiitokset Annelle.

 Ehkäpä vielä joskus koittaa se päivä,
kun talooni ilmestyy asukas. 
Siihen asti toimii enempi pienoismallina ja 
pölynkerääjänä kuin nukkekotina. 
Talo on mittakaavassa 1:18 


Talo on siis ensimmäinen siitä 100 kpl numeroidusta
rintamamiestalokitti sarjasta,joita valmistin
  nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi v.2011.
Viisi vuotta sai oma taloni odottaa valmistumista kitistä taloksi.
Ajattelin, että on anteeksiantamatonta jos taloni ei ole
25-vuotis juhlanäyttelyssä, josta sovittiin jo viisi vuota aiemmin.
Jäi sitten viimetippaan, eikä se ole vieläkään valmis,
mutta koska nämä projektit olisi? 
Ei milloinkaan.

Nämä ovat kuvia, jotka on otettu
tässä matkan varrella eri vaiheissa ja valoissa.




 Takaseinä on etelän puolella. Saanee joskus myös 
räystäät ja palotikkaat


KUISTI

Onhan talolla myös pieni tarinan tynkä. Taikka ajatus.
Vaikka talo on nyt autio, on siinä asunut sen
rakentaja, rintamamies itse nuorikkonsa kanssa.






Tervetuloa peremmälle!


Vain vessa ja vesiposti puuttuu.





ETEINEN

Ovet tein puusta ja pahvista. Kaikki on saranoitu.
Aukeilevat välistä itsekseen tai eivät mene kiinni.
Kielii jotain paikan aavemaisuudesta.









KEITTIÖ

Välttelen keittiön rakentamista kaikkiin 
nukkekoteihin. Tähän oli pakko sellainen rakentaa.
Lattia on vanha kirjan kansi ja seiniin löysin oikeaa 
40-luvun tapettia.
Tuoli odottaa kaveria...laitetaan puutelistaan.








OLOHUONE

Täällä, eteisessä ja yläkerran työhuoneessa on tapetteina
vanhojen kirjojen kansipapereita. 
Lattiat ovat kaikkialla tammea. 
Ihan pröystäilyä.





Kaikki ikkunat tein tuplalaseilla. Eivät kuitenkaan ole avattavia.
  joten soronoo ja halleluja nuo pölyt siellä välissä
joissain ikkunoissa.









PORTAAT






VINTTI

TYÖTILA

No niin, nyt päästiin asiaan.
Hän oli ehkä kirjailija.
Takaseinällä on kuva nuorikosta
joka katosi...




Arsene Lupinkaan ei häntä löytänyt...

 Jospa hän oli uutisessa...



12 kommenttia:

  1. Hei Erja, kiitos kuvista, kyllä on hieno projekti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Talo on lähdössä näyttelyyn Seinäjoelle ja tuli taas ajankohtaiseksi vähän muokata sitä eteenpäin.

      Poista
    2. Toivottavasti ehdit/jaksat jatkaa sen parissa vielä näyttelynkin jälkeen. Olisi ihana nähdä sen 'kasvua' jatkossakin.

      Poista
  2. Koskettava tarina ja talo. <3 Kiitos, Erja! Kuvat on aivan ihania ja niin taidokkaasti kuvattuja, että unohtuu kokonaan, ettei kyse ole 1:1-kokoisesta talosta.

    VastaaPoista
  3. Tää talo on täynnänsä kaikkea käsinkosketeltavaa, kuultavaa, kun vain on hiljaa... ja hiljeneehän näiden kuvien eessä. Ihan tulee itkut. Miten tää voi aina koskettaa niin täysillä. Huuuooh....

    VastaaPoista
  4. Tämä vetää sanattomaksi. Upea niin kuvissa kuin livenäkin.

    VastaaPoista
  5. This is a masterpiece! Wonderful work! Greetings from Sweden :)

    VastaaPoista
  6. Pero que casa tan preciosa... que cosa tan bonita... felicidades por tu obra.
    Un abrazo
    Maite

    VastaaPoista
  7. Hurjan mielenkiintoinen talo, ei uskoisi, että miniversiö! Itsekin rintamamiestalon asukkaana seuraan mielenkiinnolla talosi tarinaa.

    VastaaPoista
  8. Talo, josta menen ihan kananlihalle - se on niin ihana! Miten osaisin tehdä edes vähän jotain tuollaista <3

    VastaaPoista
  9. Enpä ole vielä Seinäjoella koskaan varsinaiseti käynytkään. Mutta kyllä nämä tarinat ja kuvat sinne nyt ajattaa. Ihan huikeeta! Vaikka luulin jo syynänneeni talosi joka nurkan, niin taas löytyi näistä kuvista uutta ihmeteltävää. Olet Erja kyllä niin vanhentamisen taituri! -Terkkuja!

    VastaaPoista
  10. Your house is Wonderful and so Amazingly Perfect and Beautiful!!! I Love the stairs, the doors, the hall... all the old furnishing! It looks so real, I had to look twice to be sure some was mini!!!

    VastaaPoista