torstai 16. helmikuuta 2017

Voi hyvät ystävät


Voi hyvät ystävät sentään. Yleensä nukkehahmo vaatii tilan.
 Mutta sitten käy myös niin, että syntyy tila, johon 
arvotaan hahmo.
Piti tehdä aikoinaan Helsingissä toimineen W. Salinin nyörikauppa.
Aiheesta innostuneena sidoinkin tupsuja ja hapsuja melkoisen määrän.
Kauppa tulisi Vennyn talon alakertaan miesten pukuliikkeen viereen.
Vaan kuinkas kävikään.
Työpöytä täyttyy lehdistä leikatuista taulun kuvista.
TAIDEVÄÄRENTÄJÄ !!!!
Vaikuttimena taitaa olla viimeaikaiset uutiset.
Tauluja ilman kehyksiä syntyy mukava määrä ja asettelen ne 
Hartwallin kaljalaatikon takaseinälle.
No tuohon vielä pöytä ja sänky ja.....
KYLLÄ. 
Täällä asustelee taideväärentäjä.   


Ihan fusku tila, mutta niin on myös aihe.



 Venny rouva(ensimmäinen nukkeni ja hankittu Lontoosta) kävi katsastamassa
 tauluja ja totesi, että taitava on tekijä.

Meille on  viimevuosina muuttanut myös hyvä määrä Taru Astikaisen
 valmistamia hurmaavia hahmoja. 
Kaikilla ei ole vieläkään paikkaa, saatikka vaatteita, mutta
nyt oli hyvä syy laittaa miehet riviin ja kysyä
`Kuka teistä ryhtyy tähän leikkiin, tai kuka osaa edes maalata ?`.
Ei hiiskaustakaan.
Èikö kukaan?
No ei

Hyllyn reunalta katsoo vaimeasti yksi ensimmäisistä hahmoista, jonka olen Tarulta hankkinut.
Ei tullut ensimmäisenä mieleen, koska oli jo puettu.
Ei hänellä ole edes nimeä, mutta silti ollut monessa mukana.
Nähtiin mm.Meripäivätapahtumassa.



Oikealla herra rakennusmestari Juvonen, josta pitäisi joskus saada aikaan
ihan oma postaus. On mies sen verran monessa ryvettynyt.
Mutta tässä vasemmalla nuori herra lähtee mieluusti seikkailuun jo siitäkin
syystä, että lupaan hänelle oikeat hiukset.


Hän on Leo
Kaupungilla kutsuvat ammattiin liityen
 nimellä

LEONARDO



On vähän Luigi. Nähtäväksi jää säilyykö viikset.



Vähänlaisesti on hänellä vielä aiheeseen liittyvää tarpeistoa.
Sopimukseen kuului myös toteuttaa toivelista:
Maalausteline
Värejä
Lisää pensseleitä
Paperia ja maalausalustoja
Koko joukko erilaisia öljyjä, 
Työtakki jne..
Tila ei alkuunkaan riitä, Ei alkuunkaan, joten laajennusta, LAAJENNUSTA.
Lähteekö lapasesta? No kyllä.


Työtakki: Tsek.

Työhuoneelle ilmaantui myös joukko ystäviä.
Hyvä tilaisuus laittaa heistä myös muutama vanhempi kuva.




RUBEN RIPAKINTTU
Armoton teatterin ja sirkuksen moniosaaja.



OLGA
Diiva




Ja sitten tämä outolintu, joka ilmestyy monen kuvan
reunaan vaan ihmettelemään.
Vaatetus jäi tiernapoikaesityksestä ilmeisen pysyväksi.



Että hän jaksaa minua ilahduttaa.


Nukkekotimaailmassani siis eletään suurten väärennösten aikaa.
Kaljalaatikossa käy kuhina ja kaikki aatokset siitä,
mitä kaikkea tämä tuo tullessaan ei edes mahdu sinne.



Heippa!!!



Ps. Lähdetkös Ruben sunnuntaina mukaani Kauppakylään?


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tsaikkalasit


Vuosi sitten tein Turun joulumessuille 
tsaikkalaseja vai olisiko oikeampi nimitys totilasi.
Parikymmentä niitä taisi olla ja olin niin iloinen,
kun sain markkinoille taas jotain uutta. 
Vaan miten kävikään.
Kemiallinen reaktio pikaliiman kanssa
pääsi yllättämään ja kaikki meni pilalle.
Mutta nyt uusi yritys Villa Rullundin markkinoille.


Lasit on tehty kierrättämällä vanhoja jouluvaloja.
Näistähän saisi vaikka mitä. 


 Sahataan...






...ja hiotaan..


 ...ja hiotaan...


...ja hiotaan...


...kunnes kiilotetaan reuna.

"Metallikaulus on alumiinifoliosta,
johon painoin kuvioita.


Rautalangasta pohja ja pidike.


Vähän väriä kylkeen.


Ja tadaa...18 eri työvaiheen jälkeen .
Tälläkertaa en ollut kovin säntillinen lasien 
samankaltaisuudesta, mutta pikkuväki siitä
tuskin häiriintyy.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Rintamamiestalo nro 1




"FENIX"
Marraskuun illassa tuuli tarttuu räystään kulmaan ja ravistaa....
aivan kuin koko talo värisisi loppusyksyn vilusta.
Ikkunaan jäänyt verho roikkuu alakuloisesti
ja hämähäkki kiinnittää sitä seinään.
Yläkertaan menevissä rappuissa tanssii pölyneito
silloin kun auringon säteet osuvat ikkunasta siihen.
Aika on ensin hidastunut, muuttunut harmaan kautta mustaksi ja
sitten seisahtanut.
Mutta talopa tietää jo...
Se on säilyttänyt kaikki kuvat, kirjat ja muistot, koko eletyn
elämän se on pitänyt sylissään ja hellinyt sitä - tietäen,
että jonain päivänä se kuulee kuistille nousevat surumieliset,
mutta päättäväiset askeleet ja tuntee kaiteellaan voimakkaan,
elämän kovertaman, mutta lämpimän käden...

Näin sykähdyttävästi Anne Vesterholm kirjoitti
talostani Tampereen Verkarannan näyttelyyn.
Kiitokset Annelle.

 Ehkäpä vielä joskus koittaa se päivä,
kun talooni ilmestyy asukas. 
Siihen asti toimii enempi pienoismallina ja 
pölynkerääjänä kuin nukkekotina. 
Talo on mittakaavassa 1:18 


Talo on siis ensimmäinen siitä 100 kpl numeroidusta
rintamamiestalokitti sarjasta,joita valmistin
  nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi v.2011.
Viisi vuotta sai oma taloni odottaa valmistumista kitistä taloksi.
Ajattelin, että on anteeksiantamatonta jos taloni ei ole
25-vuotis juhlanäyttelyssä, josta sovittiin jo viisi vuota aiemmin.
Jäi sitten viimetippaan, eikä se ole vieläkään valmis,
mutta koska nämä projektit olisi? 
Ei milloinkaan.

Nämä ovat kuvia, jotka on otettu
tässä matkan varrella eri vaiheissa ja valoissa.




 Takaseinä on etelän puolella. Saanee joskus myös 
räystäät ja palotikkaat


KUISTI

Onhan talolla myös pieni tarinan tynkä. Taikka ajatus.
Vaikka talo on nyt autio, on siinä asunut sen
rakentaja, rintamamies itse nuorikkonsa kanssa.






Tervetuloa peremmälle!


Vain vessa ja vesiposti puuttuu.





ETEINEN

Ovet tein puusta ja pahvista. Kaikki on saranoitu.
Aukeilevat välistä itsekseen tai eivät mene kiinni.
Kielii jotain paikan aavemaisuudesta.









KEITTIÖ

Välttelen keittiön rakentamista kaikkiin 
nukkekoteihin. Tähän oli pakko sellainen rakentaa.
Lattia on vanha kirjan kansi ja seiniin löysin oikeaa 
40-luvun tapettia.
Tuoli odottaa kaveria...laitetaan puutelistaan.








OLOHUONE

Täällä, eteisessä ja yläkerran työhuoneessa on tapetteina
vanhojen kirjojen kansipapereita. 
Lattiat ovat kaikkialla tammea. 
Ihan pröystäilyä.





Kaikki ikkunat tein tuplalaseilla. Eivät kuitenkaan ole avattavia.
  joten soronoo ja halleluja nuo pölyt siellä välissä
joissain ikkunoissa.









PORTAAT






VINTTI

TYÖTILA

No niin, nyt päästiin asiaan.
Hän oli ehkä kirjailija.
Takaseinällä on kuva nuorikosta
joka katosi...




Arsene Lupinkaan ei häntä löytänyt...

 Jospa hän oli uutisessa...