Rintamamiestalo nro 1

"FENIX"

Marraskuun illassa tuuli tarttuu räystään kulmaan ja ravistaa....

aivan kuin koko talo värisisi loppusyksyn vilusta.

Ikkunaan jäänyt verho roikkuu alakuloisesti

ja hämähäkki kiinnittää sitä seinään.

Yläkertaan menevissä rappuissa tanssii pölyneito

silloin kun auringon säteet osuvat ikkunasta siihen.

Aika on ensin hidastunut, muuttunut harmaan kautta mustaksi ja

sitten seisahtanut.

Mutta talopa tietää jo...

Se on säilyttänyt kaikki kuvat, kirjat ja muistot, koko eletyn

elämän se on pitänyt sylissään ja hellinyt sitä - tietäen,

että jonain päivänä se kuulee kuistille nousevat surumieliset,

mutta päättäväiset askeleet ja tuntee kaiteellaan voimakkaan,

elämän kovertaman, mutta lämpimän käden...

Näin sykähdyttävästi Anne Vesterholm kirjoitti

talostani Tampereen Verkarannan näyttelyyn.

Kiitokset Annelle.

 Ehkäpä vielä joskus koittaa se päivä,

kun talooni ilmestyy asukas. 

Siihen asti toimii enempi pienoismallina ja 

pölynkerääjänä kuin nukkekotina. 

Talo on mittakaavassa 1:18 

Talo on siis ensimmäinen siitä 100 kpl numeroidusta

rintamamiestalokitti sarjasta,joita valmistin

  nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi v.2011.

Viisi vuotta sai oma taloni odottaa valmistumista kitistä taloksi.

Ajattelin, että on anteeksiantamatonta jos taloni ei ole

25-vuotis juhlanäyttelyssä, josta sovittiin jo viisi vuota aiemmin.

Jäi sitten viimetippaan, eikä se ole vieläkään valmis,

mutta koska nämä projektit olisi? 

Ei milloinkaan.

Nämä ovat kuvia, jotka on otettu

tässä matkan varrella eri vaiheissa ja valoissa.

 Takaseinä on etelän puolella. Saanee joskus myös 

räystäät ja palotikkaat

KUISTI

Onhan talolla myös pieni tarinan tynkä. Taikka ajatus.

Vaikka talo on nyt autio, on siinä asunut sen

rakentaja, rintamamies itse nuorikkonsa kanssa.

Tervetuloa peremmälle!

Vain vessa ja vesiposti puuttuu.

ETEINEN

Ovet tein puusta ja pahvista. Kaikki on saranoitu.

Aukeilevat välistä itsekseen tai eivät mene kiinni.

Kielii jotain paikan aavemaisuudesta.

KEITTIÖ

Välttelen keittiön rakentamista kaikkiin 

nukkekoteihin. Tähän oli pakko sellainen rakentaa.

Lattia on vanha kirjan kansi ja seiniin löysin oikeaa 

40-luvun tapettia.

Tuoli odottaa kaveria...laitetaan puutelistaan.

OLOHUONE

Täällä, eteisessä ja yläkerran työhuoneessa on tapetteina

vanhojen kirjojen kansipapereita. 

Lattiat ovat kaikkialla tammea. 

Ihan pröystäilyä.

Kaikki ikkunat tein tuplalaseilla. Eivät kuitenkaan ole avattavia.

  joten soronoo ja halleluja nuo pölyt siellä välissä

joissain ikkunoissa.

PORTAAT

VINTTI

TYÖTILA

No niin, nyt päästiin asiaan.

Hän oli ehkä kirjailija.

Takaseinällä on kuva nuorikosta

joka katosi...

Arsene Lupinkaan ei häntä löytänyt...

 Jospa hän oli uutisessa...

Mini-Mood ja Veeran ompelimo

Tämä talo rakentui neljässä päivässä ja on ensimmäinen 

"nykyaikainen" rakentamani talo. 

Vielä se on ihan raakile, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Nimetönkin se on, mutta Hanna Merosen lanseeraama Mini-Mood

kuulostaa ihan kivalta.

Vähän ennen Suurta Snadia rakas äitini nukkui pois ja 

 messutyöt jäivät niille sijoilleen. Sen sijaan surutyönä aloin rakentamaan 

tätä kangaskauppaa ja ompelimoa. Siihen on kudottu kaikki ajatukset

äidistä ja tyttäristä, elämänlangoista, ajasta menneessä ja

tulevassa. Talo on lahja ompelija/vaatesuunnittelijatyttärelleni Veeralle.

Talon alakerrassa on kangaskauppa Mood.

Veeran kanssa istuttu monet kerrat TV:n äärellä

katsomassa Muodin huipulle sarjaa. 

Käyvät siinä Moodilla ja olisihan ihan mahtavaa, 

jos joskus pääsisi sinne shoppailemaan.

Talon ulkokuori on jokseenkin sama, kun esikuvansa

New Yorkissa.

Kangasrullista puuttuu hintalappuja.

Siinä hyvä askare sitten sateiseen päivään.

Varastoista löytyi muutama villalankakääre, joita olen messuilta hankkinut aikaisemmin.

Ompelulehtiä ostin nyt Snadista.  

Miesten hienot villaiset pukukangaspakat on vain tässä lainassa ,

 Palautuvat takaisin vanhanajan miesten vaatekauppaan, kunhan saan muuta

hyllyntäytettä aikaiseksi. Nämä kangaspakat..kaikki erilaisia...tein

näytepaloista, jotka sain aikoinaan Tiina Simoselta.

Yläpuolen napit ovat pieniä helmiä, jotka kiinnitettiin nuppineuloin.

Alapuolen oikeat napit sinellin nappipussista ja liimalla kiinni.

Tähän tulisi vielä ne vetoketjut ja lankarullat.

Näyteikkunat somistettiin nyt näin.

Vaihdellaan niitä sitten sesongin mukaan.

Yläkerrassa on Veeran ompelimo/ateljee. Täysin hänen suunnitelmien mukaan

Sain viestejä, että siellä pitää olla leikkuupöytä, suunnittelupöytä, hylly...jne

Onneksi monta asiaa löytyi jo valmiina.

Tavaroiden sijoittelusta käytiin hauska keskustelu.

Olisin laittanut ne ihan eri lailla, mutta tietty näin on parempi.

Veera on tehnyt ompelimon kaikki asiaankuuluvat pienet tarvikkeet itse.

Varastoista löytyi vielä yksi peili. Just sopiva tänne.

Pöydälle olisi vielä tulossa mm. se ompelukone

Mallinukkejakin tarvitaan vielä paljon lisää.

Pari sanaa rakentamisesta

Talon runko on vaneria ja finfoamia.

Lattiat ovat ohutrimaista koivupuuparkettia.

Näyteikkunat ovat pleksiä ja kehykset sinkkimaalattuja puurimoja.

Taka-osan vanerin peitin mustalla tapetilla.

Katutaso/jalusta on mustaksi värjättyä korkkia. Puureunus 

värjätty mahongin punaisella.

Sähköt laitan myöhemmin asianmukaisesti.

Nyt ala- ja yläkerrassa kiertää valmis led-nauha. Sopii hyvin tällaiseen julkiseen tilaan.

Katoissa on oikein paikat valoille, mutta nyt ne on vain teipattu kattoon.

Näyteikkunoissa kiertää toinen vanha led-valo sarja. Ovat ajansaatossa himmentyneet 

ja muuttuneet sinertäviksi.

Alakerran kauppatilassa on sivuilla peilit, jotka saavat tilan tuntumaan

suuremmalta. Peilien kulma olikin sitten hienosäätöä sen suhteen, ettei katsojan 

kasvot heijastu takaisin.

Vierailijoita

Kun talo oli esillä Suuressa Snadissa, oli aivan mahtavaa, 

että sinne saapui myös asiakkaita.

 Näissä kuvissa Taru Astikaisen hahmoja, jotka asustavat Aino Joensuun luona.

Laimi-Lyydia löysi monta mielenkiintoisaa juttua.

Tässä vielä messuilta. 

Talo herätti niin paljon kiinnostusta, että sitä katsomaan oli välillä jono!!!

Kyllä sydäntä lämmitti kaikki ne ihastelut.

Suuri KIITOS kaikille.